Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Mitä teet, jos promotoimasi tuote aiheuttaa kiusallisen tilanteen kesken presentaatiosi Vaikka yleisö hämmentyy, sinulla ei ole siihen varaa.

Olin lokakuun lopussa katsomassa SIME Helsinki -tapahtuman presentaatioita. SIME on digitaalisuuden luomiin liiketoimintamahdollisuuksiin fokusoitu konferenssitapahtuma. Yleisössä istuu yrittäjiä, johtoporrasta, markkinointi- ja digimediaväkeä sekä toimittajia. Andorran lavalla esiintyi mm. Nokian, Googlen, Activearkin ja Futuricen väkeä.

Päivän vaikuttavimman presentaation piti Nokian Pekka Pohjakallio. Koko esitys oli huolellisesti rakennettu kolmen pointin ympärille. PowerPoint-esityksessä oli jokaisella pointilla oma ikoninsa, joka näkyi kaikissa pointtia laventavissa dioissa. Todella yksinkertainen ja elegantti tapa helpottaa tarinan seuraamista ja ymmärtämistä.

Pohjakallion esityksen aikana tuli kaksi täysin odotettavissa olevaa yllättävää tilannetta: jonkun onnettoman kännykkä lauloi kesken esityksen.

Kännykkäfirman miehenä Pohjakallio olisi voinut punastella. Mutta ei – hänellä oli hihassaan mainio läppä, jolla tilanteen sai käännettyä voitoksi. Sopivan spontaanin oloisesti hän kuittasi tilanteen sanomalla: ”Will the Blackberry-man please leave the building.” Eleganttia vinoilua kilpailijalle parhammillaan.

Samassa tilaisuudessa puhunut British Telecomin CTO Gary Shainberg ei sen sijaan klaarannut kunnialla omaa täysin odotettavissa olevaa yllättävää tilannetta.

Mies avasi presentaationsa esittelemällä ostamaansa Kymera Magic Wand -kauko-ohjainta. Sillä PowerPointia pitäisi voida käskyttää kuin Harry Potter konsanaan. Taikasauva-ohjaimen piti olla hauska yleisöä lämmittävä juttu ja Shainberg aikoi sen avulla vetää läpi koko esityksensä.

Toimiko se? No ei tietenkään. Ei vaikka kuinka viuhtoi ja loitsusi. Shainberg pystyi vain nolona totetaamaan, että kyllä se äsken oli toimi. Niinpä niin. Tämän täysin ennakoitavan vastoinkäymisen olisi voinut taikoa timantiksi ihan pienellä miettimisellä ja valmistautumisella.

Näitä tilanteita tulee takuuvarmasti jokaisen esiintyjän eteen. On esiintyjän vika, jos ne tuntuvat yllättäviltä. Miten itse hoidat esim. seuraavat tilanteet?

  • Kuvaa ei saada projisoitua
  • Projektori lakkaa toimimasta
  • PowerPoint-esitys menee sotkuksi vieraassa koneessa
  • Verkkoyhteys katkeaa
  • Yleisössä joku kuorsaa
  • Äänentoistossa on vikaa
  • Ihmisiä poistuu kesken esityksen

Mitä muita odotettavia yllätyksiä olet kohdannut esiintyessäsi?

Harvassa presentaatiossa pelkät pointit ja väittämät ovat niin teräviä, että ne yksistään saavaat yleisön haltioitumaan. Yleisön saa kuitenkin näppeihinsä, kun havainnollistaa näkemyksensä hyvin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvio menee näin: Ensin väität jotain, sitten osoitat väitteesi todeksi.

Itse asian myyminen tapahtuu aina perusteluvaiheessa ja perusteluja on käytännössä vain kahta sorttia:

  1. Perustelut, jotka vetoavat oikeaan aivolohkoon eli luovaan puoleemme. Esim. tarina, anekdootti, metafora tai analogia.
  2. Perustelut, jotka vetoavat vasempaan aivolohkoon eli loogiseen puoleemme. Esim. tilasto, numero tai auktoriteetteihin nojaaminen.

Ihanteellista on, jos jokaiselle pointilleen pystyy tarvittaessa heittämään perustelut kummastakin ryhmästä.

Viestintäkonsultti Olivia Mitchell on kellottanut suosittujen esiintyjien esityksistä, kuinka paljon he käyttävät aikaa pointtien perusteluun ja havainnollistamiseen. Tässä muutama mielenkiintoinen tulos havainnollistamisen määrästä:

  • Malcolm Gladwell 76%
  • Seth Godin 67%
  • Al Gore 60%

Todella vangitsevat presentoijat käyttävät siis ruhtinaallisen osan esitysajastaan väittämiensä perusteluihin ja havainnollistamiseen.

Ajoittain näkee esityksiä, joissa asia on jo onnistuneesti myyty, mutta lypsäminen sen kun jatkuu. Siksi on hyvä analysoida omia perustelujaan – onko niissä turhaa toistoa? Kahta luovaa todistusta ei yleensä tarvita, eikä kahta loogista. Yksi molempaa sorttia on usein hyvä valinta.

Oletko sinä jo tarkastellut pointtiesi ja perustelujesi suhdetta? Näkyykö yleisössäsi möllöttäviä naamoja? Ehkä pelkkä havainnollistamisen lisääminen saisi sinunkin yleisösi kiinnostumaan asiastasi syvemmin.

Kirkkaan ajatuksen välittämiseen pätee sama sääntö, kuin hyvän vitsin kertomiseen: jos ajoitus on pielessä, juttu lipeää mielestä.

Presentoinnissa yleisin ajoitusongelmien lähde on kiire. Esittäjä yrittää sulloa annetun ajan sisään liian paljon asiaa.

Nopeat ajattelijat sortuvat tähän hyvin usein. Nopea ajattelija ei itse tajua puhuvansa nopeasti. Huomaamattaan hän esittää asiat pikakelauksella yleisölle.

Syy on tässä:

Esittäjän mieleen mahtuu vain yksi asia: se mitä hän puhuu.

Esityksen seuraajan mielessä tilanne on täysin toisenlainen. Siellä esitys saa vain hetkittäin sataprosenttisen huomion.

Siksi se, mikä on esiintyjälle hidasta, on yleisölle sopivaa. Yleisö ei ole tyhmää, sillä on vaan muutakin tekemistä esityksen seuraamisen ohessa.

Idealist Groupia nykyään luotsaava Saku Tuominen on kokenut ja innostava esiintyjä. Pääsin seuraamaan, miten hän lokakuussa esitti kutakuinkin saman presentaation kahdessa eri tilaisuudessa. Ensin Ravistettavaa – Omskakas -kirjan julkkareissa, sitten TEDx-seminaarissa Helsingissä.

Tuomisen esitys oli täynnä kiehtovia anekdooteja ja oivaltavia irtopointteja. Kirjajulkkariyleisön ne pitivät otteessaan ja saivat nauramaan äänekkäästi. Tedissä ne synnyttivät vain pientä hymähtelyä.

Miksi näin?

Siksi että Tedissä Tuominen esitti puolen tunnin asiat vartissa. Yleisö ei ehtinyt nappaamaan kiinni hyvistä ajatuksista.

Kotiin vietävä opetus Tuomisen esityksestä on tämä:

Kun on kiire, sinulla ei ole aikaa kiirehtiä.

Sovita aina esityksesi annettuun aikaan. Älä lisää tempoa, vaan vähennä asioita. Kill your darlings. Then kill some more.

Ei maailmassa nyt kuitenkaan niin älyttömästi ole asioita, jotka on ihan välttämätöntä kertoa.

Pointtien eli näkemysten ja väittämien selkeä esittäminen on kaikkien presentointien kivijalka.

No, on  tietty olemassa presentaatioita, joiden arvo on siinä, että ne inspiroivat yleisöä jollain kummalla tavalla, vaikkei ajatuksista saa kiinni.

Ne ovat taide-esityksiä. Ne on parasta jättää taiteilijoille. Ja esittää yleisölle, joka on paikalla hakemassa taide-elämyksiä.

Kaikilla on ikävää, kun taide-esityksen konseptiin verhotaan presentaatio, jossa ei vaan oikeasti ole mitään pointtia. Tähän on vaara sortua etenkin silloin, kun esityksen aihe käsittelee designiä, innovointia tai jotain luovuuteen liittyvää. Esittäjä hyväksyy itselleen päämärättömän haahuilun sillä verukkeella, että hei oikeasti tämä on tosi taiteellinen elämys meille kaikille.

Lokakuussa Helsingissä järjestetyn TEDx-tilaisuuden presentaatiot tarjosivat hyvää oppimaterialia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten ymmärrystä ja elämyksiä välitetään. TED on yhdysvaltalainen kerran vuodessa järjestettävä konferenssikonsepti, jossa esitysten aiheet liittyvät jollain tavalla teknologiaan, viihteeseen tai designiin. TED-tapahtumissa ovat esiintyneet mm. Bill Clinton ja Bill Gates.

Helsingissä järjestetty tilaisuus oli itsenäinen satelliittitapahtuma. Loistava homma, että tapahtuma saatiin tänne ja syvä kumarrus tapahtuman pääpuuhamiehille Saku Tuomiselle ja Alex Niemiselle.

Parhaista parhaimmat TED-esitykset ovat presentoimisen kermaa. Kun brändin alla astuu lavalle, ei varmasti voi olla tiedostamatta, että niitä parhaita paloja tämäkin yleisö on netistä katsellut. Fiilis lienee sama, kun muutaman kerran häissä lauleskellut kaveri astelisi The Queenin uutena solistina Wembleylle.

Helsingissä Bristolin lavalla 22.10 esiintyivät:

Testasin tapahtumassa ensimmäistä kertaa kehittämääni presentoinnin arviointilomaketta. Jokaisesta esiintyjästä ja esityksestä sai kirjattua paljon mielenkiintoisia havaintoja. En mene nyt yksityiskohtiin, vaan nostan kokonaisuudesta yhden selkeän kotiinvietävän asian, jota kannattaa pohtia omia presentaatiota miettiessä. Pointti on tämä:

  • Vaikka esityksen sisältö käsittelisi taidetta, luovuutta tai innovointia, esityksen muodon ei tarvitse olla taiteellinen, luova tai innovatiivinen. Useimmiten siitä on vain haittaa.
Aina kun huomaat sanovasi itsellesi ”No ei tässä esityksessä nyt varsinaisesti tarvitse olla mitään pointtia tai tavoitetta, tämä on vain tällänen fiilisjuttu”, niin kysy itseltäsi

  1. Olenko perormanssitaitelija?
  2. Olenko näyttelijä?
Jos vastaus on kielteinen molempiin, palaa ruutupaperille keksi jotain sanottavaa. Sitten pidät huolen, että sanot ja näytät asiasi esityksessäsi selkeästi ja monta kertaa.

Jos kuitenkin vastastit Kyllä jompaan kumpaan edellisistä kysymyksistä, kysy vielä itseltäsi:

3. Onko yleisö paikalla hakemassa kulttuuri-elämyksiä?

Jos ei ole, mieti vielä, olisiko selkeästä pointista ja rakenteesta sittenkin enemmän tukea sinun tavoitteellesi.

Tämä muodon ja sisällön sääntö pätee yleisemminkin ja täysin toisen tyyppisiin esityksiin: Kun presentoit vaikkapa tutkimustuloksia tai myyyntiraporttia, et taatusti löydä presentaation parasta muotoa ja rakennetta datasta tai Exceliin syntyneestä juoksutuksesta.

%d bloggers like this: