Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘havainnollistaminen’

Jos yksi kuva vastaa tuhatta sanaa niin yksi tarina vastaa tuhatta faktaa.

Seuraavan kerran, kun haluat tehdä vaikutuksen kuulijoihisi, hyödynnä näitä vinkkejä.

1. Hyvä tarina on tyhmä

Hyvän tarinan synnyttäminen edellyttää tiukkaa rajausta, säälimätöntä priorisointia ja asioiden pois jättämistä. Jutullasi on yksi kirkas ydin, ei yhtään enempää. Parhaimmillaan tarinasi pystyy tiivistämään sananlaskuksi. Tarinan taustalla olevan idean pitää siis olla äkkipäätään yksinkertainen, mutta tarkemmin pohdittuna syvällinen – sellainen, että kuulija voisi jatkaa asian pohdiskelua vaikka maailman tappiin saakka.

2. Hyvä tarina on petturi

Hyvä tarina kulkee vaistonvastaisesti ja pettää kuulijoiden odotukset. Tarina kiehtoo ja pitää otteessaan niin kauan, kun se herättää uteliaisuutta. Kuulijoiden mielenkiintoa voi pitää yllä poraamalla järjestelmällisesti aukkoja heidän tietämykseensä ja sitten pikkuhiljaa täyttämällä noita aukkoja.

3. Hyvä tarina haisee

Itsestään tarttuvat tarinat pursuavat konkreettisia kuvia. Abstraktien faktojen sijaan ne kulkevat aistihavaintojen kautta, ovat kosketeltavia, haistettavia, maistettavia. Havainnollistamisen kautta kaikki voivat ymmärtää asiasi samalla tavalla.

4. Hyvä tarina ei sinua kaipaa

Hyvä tarina sisältää ainekset, joiden avulla kuulija voi itse ikään kuin testata tarjoamaasi ajatusta ja todeta sen pitävän paikkansa. Tarina pärjää omillaan, ilman kertojan auktoriteettia. Klassisen esimerkin tästä tarjosi Ronald Reagan vuoden 1980 vaalikampanjassaan:  ”Kysy itseltäsi ennen kuin äänestät, meneekö minulla nyt paremmin kuin neljä vuotta sitten?”.

5. Hyvä tarina tunkee iholle

Kuulijasi ei välitä tarinastasi, ellet saa herätettyä hänessä tunteita. Tunteiden ei tarvitse olla positiivisia.

Lisää vinkkejä tarttuvien tarinoiden luomiseen löydät Heathin veljesten mainiosta Made to Stick –kirjasta.

Read Full Post »

Rahoituksen hankkimiseen tähtäävää presentointia eli pitchausta käsittelevät oppaat ovat usein tahattomasti lannistavia. Niissä otetaan onnistuneen presentaation lähtökohdaksi se, että liikeideasi on oltava yksi maailman parhaista ja yksinkertaisimmista.

Googlen demossa asia esitettiin näin, Steve Jobs voisi vetää  iPadistä tällä lailla.

Pääomasijoittajan näkökulmasta vaatimus on ymmärrettävä. Turhia presentaatioita tulee katsottua turhauttavan paljon.

Maailmassa on kuitenkin vain yksi maailman paras liikeidea kerrallaan. Top vitoseenkin mahtuu tasan viisi.

Sen alapuolella on valtava määrä toimivia ja hyviä bisneksiä. Niiden ideat ovat usein mutkikkaita. Ne eivät taivu nokkelaksi sloganiksi tai kauniiksi käyttöliittymäksi. Silti niiden taakse saadaan rahoittajia.

Tyypillinen tilanne presentaatioon valmistautuvalle ideakauppiaalle on tämä: Esitettävänä olisi idea, joka ei varsinaisesti tihku seksiä. Minkäänlaista demomateriaalia ei ole vielä olemassa.

Turha silti panikoida. Ihmiset eivät varsinaisesti osta ideoita. He ostavat tarinan ideasta. Se tarina on paljon enemmän kuin tuotteen, palvelun tai aloitteen taustalla oleva idea. Se sisältää oikeita ihmisiä, konkreettisia tapahtumia ja tulevaisuuden haavekuvia.

Hyvä tarina on kiinnostava sijoituskohde.

Sarjayrittäjä Taneli Tikka on kiertänyt kuuntelemassa suomalaisten kasvuyritysten presentaatioita Culminatumin International Business Programin mukana. Hän kirjoittaa blogissaan, kuinka pitchaavien yritysten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka he erottautuvat kilpailijoistaan. Tikka on huomannut myös, että vaikka yrityksen idea olisi ainutlaatuinen, sitä ei yleensä osata havainnollistaa ja konkretisoida yleisölle.

Konkretian lisääminen on oikeastaan se ensimmäinen fiksaus, jonka saa tehdä lähes kaikille tuunattaville presentaatioille. Usein kakkosena tulee hehkutuksen määrän lisääminen.

Reipashenkinen itsekehu on meille suomalaisille aika vierasta. Harva saa yleisön edessä uskottavasti ulos suustaan lausetta ”Tämä on aivan mielettömän mahtava!”.

Hehkutussordiinoaan saa löysemmälle vaikka katsomalla tätä Applen iPadin lanseeraukseuksesta tehtyä ilkikurista videoklippiä.

Meneekö tuohu jo överiksi, mitä tuumaat?

Read Full Post »

Suomalaisen kasvuyrityksen tunnistaa jo kaukaa. Sen konttorissa ahertaa ihmisiä, jotka keskittyvät niin intensiivisesti firman tarinan elämiseen, ettei kukaan huomaa kertoa tuota tarinaa muulle maailmalle.

Lupaavilla bisnesideoilla on paha taipumus kietoa tekijät pauloihinsa. Pian metsän puut, kävyt ja neulaset tuntuvat niin kiehtovilta, ettei itse metsällä tunnu olevan juurikaan väliä.

Sitten jostain tupsahtaa eteen se tilanne, jossa firman tarina pitäisi osata myydä muille. Visualisoida kokonaisuus ja kuvailla asiat hurmaavasti.

Yksityiskohtien suvereeni hallinta on voinut olla yrityksen menestyksen kivijalka, mutta nyt siitä tuleekin rasite. Presentaatioon ei synny muuta ideaa kuin kipata yleisön niskaan kuormallinen raakaa dataa.

Kaikki tulee varmasti kerrotuksi, mutta mitään ei kuulluksi. Yleisö halusi lasillisen vettä ja sai kaivonrakennusohjeet.

Tietotekniikan konsulttiyhtiö Capgeminin toimitusjohtaja Petteri Uljas on ilmeisesti nähnyt näitä presentaatiota tarpeekseen. Tietokone-lehden haastattelussa (12/09) hän toteaa:

Ongelma tässä maassa on, että esiintymis- ja viestintätaidot ovat usein hirveän heikkoja. Vaikka olisi kuinka hyvä tekniikka, mikäli sitä ei osaa esittää ja myydä, niin ei sitä kukaan osta. Tähän Suomessa pitäisi keskittyä.”

Uljas ehdottaa, että peruskoulun pakkoruotsin voisi korvata esiintymis- ja kommunikointitaitojen koulutuksella. Hänen mielestään siitä olisi tälle yhteiskunnalle paljon enemmän hyötyä.

Vuonna 2001 Microsoft arvioi, että maailmassa tehdään joka päivä 30 miljoonaa PowerPoint-avusteista presentaatiota. Esiintymis- ja kommunikointitaidot ovat kriittisen tärkeitä – etenkin kasvuyrityksissä.

Sillä, osaatko puhua ruotsia jonkin verran vai et lainkaan, ei ole juurikaan merkitystä menestyksellesi. Mutta huonosti vedetty presentaatio voi tappaa diilejäsi päivittäin.

Read Full Post »

Harvassa presentaatiossa pelkät pointit ja väittämät ovat niin teräviä, että ne yksistään saavaat yleisön haltioitumaan. Yleisön saa kuitenkin näppeihinsä, kun havainnollistaa näkemyksensä hyvin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvio menee näin: Ensin väität jotain, sitten osoitat väitteesi todeksi.

Itse asian myyminen tapahtuu aina perusteluvaiheessa ja perusteluja on käytännössä vain kahta sorttia:

  1. Perustelut, jotka vetoavat oikeaan aivolohkoon eli luovaan puoleemme. Esim. tarina, anekdootti, metafora tai analogia.
  2. Perustelut, jotka vetoavat vasempaan aivolohkoon eli loogiseen puoleemme. Esim. tilasto, numero tai auktoriteetteihin nojaaminen.

Ihanteellista on, jos jokaiselle pointilleen pystyy tarvittaessa heittämään perustelut kummastakin ryhmästä.

Viestintäkonsultti Olivia Mitchell on kellottanut suosittujen esiintyjien esityksistä, kuinka paljon he käyttävät aikaa pointtien perusteluun ja havainnollistamiseen. Tässä muutama mielenkiintoinen tulos havainnollistamisen määrästä:

  • Malcolm Gladwell 76%
  • Seth Godin 67%
  • Al Gore 60%

Todella vangitsevat presentoijat käyttävät siis ruhtinaallisen osan esitysajastaan väittämiensä perusteluihin ja havainnollistamiseen.

Ajoittain näkee esityksiä, joissa asia on jo onnistuneesti myyty, mutta lypsäminen sen kun jatkuu. Siksi on hyvä analysoida omia perustelujaan – onko niissä turhaa toistoa? Kahta luovaa todistusta ei yleensä tarvita, eikä kahta loogista. Yksi molempaa sorttia on usein hyvä valinta.

Oletko sinä jo tarkastellut pointtiesi ja perustelujesi suhdetta? Näkyykö yleisössäsi möllöttäviä naamoja? Ehkä pelkkä havainnollistamisen lisääminen saisi sinunkin yleisösi kiinnostumaan asiastasi syvemmin.

Read Full Post »

%d bloggers like this: