Kuinka ohjaat kuulijasi haluamaasi johtopäätökseen

Faktat eivät siirrä vuoria, sen tekee usko.

Ihmiset eivät oikeasti halua tippaakaan lisää informaatiota. Sitä on maailmassa liikaa. He haluavat vain uskoa johonkin. Johonkin pörssianalyysiin, johonkin ruokavalioon, johonkin puolueeseen.

Uskon arvellaan usein tarttuvan ihmiseen Excelin soluista, PowerPointin siirtymä-animaatioista tai luettelomerkeistä.

Mutta kun ei tartu. Väestö on rokotettu niitä vastaan.

Usko tarvitsee kannattelijakseen tarinan, jotta se pysyisi hengissä. Tarinan, joka inspiroi, luo merkitystä ja antaa toivon siitä, että sinun esittämäsi ideat todellakin toteuttavat sen, mitä lupaat.

Kun kerrot merkityksellisen tarinan, ohjaat yleisöä hienovaraisesti päätymään samaan johtopäätökseen, johon sinä itse olet päätynyt. Ja mikä parasta – annat heille mahdollisuuden päättää itse, uskovatko he siihen mitä sanot.

Ihmiset arvostavat aina omia johtopäätöksiään enemmän kuin sinun johtopäätöksiäsi.

Kuulijat uskovat ainoastaan tarinaan, joka on jollain tavalla totta ja tuttua heille itselleen. Kun yleisö ottaa sinun tarinasi omaksi tarinakseen, olet onnistunut.

Parhaassa tapauksessa he alkavat itse kertoa tarinaa eteenpäin.

Mielenruuaksi omien tarinoiden keittelyyn kannattaa katsoa nämä amerikkalaiseen radiojuontaja Ira Glassin videopätkät, joista löytyy ideoita niin presentoijille kuin videobloggareillekin.

Tarttuvan tarinan viisi ominaisuutta

Jos yksi kuva vastaa tuhatta sanaa niin yksi tarina vastaa tuhatta faktaa.

Seuraavan kerran, kun haluat tehdä vaikutuksen kuulijoihisi, hyödynnä näitä vinkkejä.

1. Hyvä tarina on tyhmä

Hyvän tarinan synnyttäminen edellyttää tiukkaa rajausta, säälimätöntä priorisointia ja asioiden pois jättämistä. Jutullasi on yksi kirkas ydin, ei yhtään enempää. Parhaimmillaan tarinasi pystyy tiivistämään sananlaskuksi. Tarinan taustalla olevan idean pitää siis olla äkkipäätään yksinkertainen, mutta tarkemmin pohdittuna syvällinen – sellainen, että kuulija voisi jatkaa asian pohdiskelua vaikka maailman tappiin saakka.

2. Hyvä tarina on petturi

Hyvä tarina kulkee vaistonvastaisesti ja pettää kuulijoiden odotukset. Tarina kiehtoo ja pitää otteessaan niin kauan, kun se herättää uteliaisuutta. Kuulijoiden mielenkiintoa voi pitää yllä poraamalla järjestelmällisesti aukkoja heidän tietämykseensä ja sitten pikkuhiljaa täyttämällä noita aukkoja.

3. Hyvä tarina haisee

Itsestään tarttuvat tarinat pursuavat konkreettisia kuvia. Abstraktien faktojen sijaan ne kulkevat aistihavaintojen kautta, ovat kosketeltavia, haistettavia, maistettavia. Havainnollistamisen kautta kaikki voivat ymmärtää asiasi samalla tavalla.

4. Hyvä tarina ei sinua kaipaa

Hyvä tarina sisältää ainekset, joiden avulla kuulija voi itse ikään kuin testata tarjoamaasi ajatusta ja todeta sen pitävän paikkansa. Tarina pärjää omillaan, ilman kertojan auktoriteettia. Klassisen esimerkin tästä tarjosi Ronald Reagan vuoden 1980 vaalikampanjassaan:  ”Kysy itseltäsi ennen kuin äänestät, meneekö minulla nyt paremmin kuin neljä vuotta sitten?”.

5. Hyvä tarina tunkee iholle

Kuulijasi ei välitä tarinastasi, ellet saa herätettyä hänessä tunteita. Tunteiden ei tarvitse olla positiivisia.

Lisää vinkkejä tarttuvien tarinoiden luomiseen löydät Heathin veljesten mainiosta Made to Stick –kirjasta.

Kuinka pitchaat tylsän idean

Rahoituksen hankkimiseen tähtäävää presentointia eli pitchausta käsittelevät oppaat ovat usein tahattomasti lannistavia. Niissä otetaan onnistuneen presentaation lähtökohdaksi se, että liikeideasi on oltava yksi maailman parhaista ja yksinkertaisimmista.

Googlen demossa asia esitettiin näin, Steve Jobs voisi vetää  iPadistä tällä lailla.

Pääomasijoittajan näkökulmasta vaatimus on ymmärrettävä. Turhia presentaatioita tulee katsottua turhauttavan paljon.

Maailmassa on kuitenkin vain yksi maailman paras liikeidea kerrallaan. Top vitoseenkin mahtuu tasan viisi.

Sen alapuolella on valtava määrä toimivia ja hyviä bisneksiä. Niiden ideat ovat usein mutkikkaita. Ne eivät taivu nokkelaksi sloganiksi tai kauniiksi käyttöliittymäksi. Silti niiden taakse saadaan rahoittajia.

Tyypillinen tilanne presentaatioon valmistautuvalle ideakauppiaalle on tämä: Esitettävänä olisi idea, joka ei varsinaisesti tihku seksiä. Minkäänlaista demomateriaalia ei ole vielä olemassa.

Turha silti panikoida. Ihmiset eivät varsinaisesti osta ideoita. He ostavat tarinan ideasta. Se tarina on paljon enemmän kuin tuotteen, palvelun tai aloitteen taustalla oleva idea. Se sisältää oikeita ihmisiä, konkreettisia tapahtumia ja tulevaisuuden haavekuvia.

Hyvä tarina on kiinnostava sijoituskohde.

Sarjayrittäjä Taneli Tikka on kiertänyt kuuntelemassa suomalaisten kasvuyritysten presentaatioita Culminatumin International Business Programin mukana. Hän kirjoittaa blogissaan, kuinka pitchaavien yritysten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka he erottautuvat kilpailijoistaan. Tikka on huomannut myös, että vaikka yrityksen idea olisi ainutlaatuinen, sitä ei yleensä osata havainnollistaa ja konkretisoida yleisölle.

Konkretian lisääminen on oikeastaan se ensimmäinen fiksaus, jonka saa tehdä lähes kaikille tuunattaville presentaatioille. Usein kakkosena tulee hehkutuksen määrän lisääminen.

Reipashenkinen itsekehu on meille suomalaisille aika vierasta. Harva saa yleisön edessä uskottavasti ulos suustaan lausetta ”Tämä on aivan mielettömän mahtava!”.

Hehkutussordiinoaan saa löysemmälle vaikka katsomalla tätä Applen iPadin lanseeraukseuksesta tehtyä ilkikurista videoklippiä.

Meneekö tuohu jo överiksi, mitä tuumaat?

PowerPoint on vilkaisumedia

Tässä hyvä testi omille PowerPoint-dioillesi:

Kuvittele ajavasi autolla pitkin kaupungin katuja. Tienvarren mainostauluihin on asennettu sinun presentaatiosi dioja. Kiinnitätkö niihin huomiota ajaessasi ohi? Entä jos koetat ymmärtää niiden sisältämän tiedon – onnistuuko se ajamatta ojaan?

PowerPoint on parhaimmillaan vilkaisumedia. PowerPoint-diat ovat sukujuuriltaan lähempänä kadunvarsimainoksia kuin piirtoheitinkalvoja.Hyvät diat varastavat huomion sinusta itsestäsi, mutta vain lyhyeksi hetkeksi.

Jos rakennat presentaatiosi niin, että jokaisen dian sisällön pystyy sisäistämään kolmessa sekunnissa, olet turvallisilla vesillä. Yleisön ei tarvitse miettiä hetkeäkään, keskittyykö se kuuntelemaan sinua vai lukemaan diojasi.  Sinunkaan ei tarvitse miettiä sitä ja voit vapautuneesti keskittyä asiasi esittämiseen.

Tätä kolmen sekunnin sääntöä noudattaen pystyy hoitamaan valtaosan useimmista presentaatioIsta. Metodiin siirtyminen vaatii kyllä ripauksen rohkeutta ja hieman harjoittelua. Diat pelkistyvät, niiden lukumäärä usein kasvaa ja puhe ajautuu luontevasti uuteen uomaan.

Kolmen sekunnin diojen seassa se välttämätön monimutkainen kaavio, jonka yksityiskohtiin haluat yleisön paneutuvan, tuntuu yllättäen virkistävältä, eikä ahdista ketään.

PowerPoint joka tuhosi koko markkinointikampanjan

Kuinkahan monen hienon markkinointikampanjan loppuhuipentumaksi on huomaamatta käsikirjoitettu kappale nimeltään ”Asiakastapaamisella vedetty sekava ja ponneton Powerpoint-presentaatio”?

Presentoimisesta on nopeasti tullut nykyajan tärkein ja vaikuttavin tapa kommunikoida liikemaailmassa. Start-up-yritys saa pääomasijoittajan taakseen, uusi tuote lanseerataan onnistuneesti tai oma ura lähtee liitoon laadukkaasti toteutetun ja hyvin vedetyn presentaation ansiosta.

Olitpa sitten toimitusjohtaja, myyjä tai asiantuntija, presentaatioissasi on usein erittäin korkeat panokset. Pörssikurssi, myyntitulot tai henkilöstön motivaatio heilahtaa suuntaan tai toiseen suorituksestasi riippuen.

Yritykset käyttävät huomattavia määriä rahaa mainontaan, markkinointiin ja suhdetoimintaan. Joskus ne toimivat sellaisenaan ja kauppa käy. Usein ne kuitenkin vain avaavat oven henkilökohtaiselle tapaamiselle, jossa kaupat tehdään sillä perusteella, osataanko asia presentoida hyvin.

Slide:ology kirjan kirjoittanut Nancy Duarte pitää presentaatioita ”brandäyksen viimesenä rintamana”, koska presentaatiolla on suuri huomioarvo ja ne sijaitsevat myyntiprosessin lopussa.

Kuinka moni miljoonan euron kamppis surkastuu juuri ennen ostopäätöstä asiakkaan edessä muutamaan kiireessä koostettuun Powerpoint-diaan?

Väitän, että jos presentaation suunnittelulle omistettaisiin edes murto-osa markkinointikampanjan suunnitteluajasta, kauppaa syntyisi huomattavasti enemmän.

Tarinankertoja voittaa diilin

Suomalaisen kasvuyrityksen tunnistaa jo kaukaa. Sen konttorissa ahertaa ihmisiä, jotka keskittyvät niin intensiivisesti firman tarinan elämiseen, ettei kukaan huomaa kertoa tuota tarinaa muulle maailmalle.

Lupaavilla bisnesideoilla on paha taipumus kietoa tekijät pauloihinsa. Pian metsän puut, kävyt ja neulaset tuntuvat niin kiehtovilta, ettei itse metsällä tunnu olevan juurikaan väliä.

Sitten jostain tupsahtaa eteen se tilanne, jossa firman tarina pitäisi osata myydä muille. Visualisoida kokonaisuus ja kuvailla asiat hurmaavasti.

Yksityiskohtien suvereeni hallinta on voinut olla yrityksen menestyksen kivijalka, mutta nyt siitä tuleekin rasite. Presentaatioon ei synny muuta ideaa kuin kipata yleisön niskaan kuormallinen raakaa dataa.

Kaikki tulee varmasti kerrotuksi, mutta mitään ei kuulluksi. Yleisö halusi lasillisen vettä ja sai kaivonrakennusohjeet.

Tietotekniikan konsulttiyhtiö Capgeminin toimitusjohtaja Petteri Uljas on ilmeisesti nähnyt näitä presentaatiota tarpeekseen. Tietokone-lehden haastattelussa (12/09) hän toteaa:

Ongelma tässä maassa on, että esiintymis- ja viestintätaidot ovat usein hirveän heikkoja. Vaikka olisi kuinka hyvä tekniikka, mikäli sitä ei osaa esittää ja myydä, niin ei sitä kukaan osta. Tähän Suomessa pitäisi keskittyä.”

Uljas ehdottaa, että peruskoulun pakkoruotsin voisi korvata esiintymis- ja kommunikointitaitojen koulutuksella. Hänen mielestään siitä olisi tälle yhteiskunnalle paljon enemmän hyötyä.

Vuonna 2001 Microsoft arvioi, että maailmassa tehdään joka päivä 30 miljoonaa PowerPoint-avusteista presentaatiota. Esiintymis- ja kommunikointitaidot ovat kriittisen tärkeitä – etenkin kasvuyrityksissä.

Sillä, osaatko puhua ruotsia jonkin verran vai et lainkaan, ei ole juurikaan merkitystä menestyksellesi. Mutta huonosti vedetty presentaatio voi tappaa diilejäsi päivittäin.

Miksi kukaan innostuisi esityksestäsi?

Ihmiset tykästyvät presentoijaan, joka on innostunut asiastaan ja laittaa itsensä likoon. Ei haittaa, vaikka ääni värisee ja housut repeävät.

Kun kuulijasi tykkäävät sinusta, he myös luottavat sinuun. Ja kun sinuun luotetaan, sinulta ostetaan. Tarjositpa sitten ajatuksia, palveluita tai tavaraa.

TBWA\Helsingin toimitusjohtaja Petteri Kilpinen on hyvä esimerkki energisestä ja innostavasta presentoijasta. Koska hän osaa tartuttaa energiaansa muihin, hänet kannattaa laittaa usein esiintymään asiakkaiden eteen.

Siksi TBWA järjestää säännöllisesti ilmaisia  kutsuvierasseminaareja, ”Herätyskokouksia”. Yleisönä on yleensä noin 300 yritysten ylimpään ja keskijohtoon kuuluvaa henkilöä. Tilaisuudessa on aina Kilpisen lisäksi joku nimekäs vieras presentoimassa.

Tämä formaattihan on nykyään hyvin suosittu tapa markkinoida konsultointi- ja it-alan asiantuntijapalveluita tarjoavia yrityksiä.

Ei ihme, sillä konsepti on erinomainen: Firmat profiloituvat ja asiakkaat sivistyvät – olettaen, että järjestäjä klaaraa kokonaisuuden mallikkaasti.

Tällaisissa tilaisuuksissa presentoijilla on kaksi haastavaa tavoitetta:

1. Esiintyjien on saatava yleisö innostumaan jostain uudesta ideasta.
2. Esiintyjien on saatava yleisö ajattelemaan, että järjestävä taho on varmasti paras kumppani tuon idean toteuttajaksi.

Nämä myynninedistämisseminaarit kaatuvat usein siihen, että firman omasta esiintymisestä on vieteri poikki.

Sillä jos presentoijana itse et ole innoissasi asiasta, et voi saada ketään muutakaan siitä innostumaan. Vasta kun itse olet liekeissä, voi saada muutkin syttymään asiallesi.

Energian ja innon välittämisessä ei valitettavasti voi ripustautua vierailevan tähtipuhujan varaan. Jos vieraileva tähti osaa innostaa, mutta sinä et, silta uuden idean ja sinun firmasi välille jää rakentamatta. Ei auta vaikka kuinka nätisti seisotte samalla lavalla vierekkäin.

TBWA:n Herätyskokouksissa paletti on esimerkillisesti järjestyksessä. Kilpinen innostaa, vieraileva tähti tarjoaa syvempää sisältöä.

Marraskuun lopussa Helsingin Wanhassa Satamassa pidetyssä Herätyskokouksessa Kilpisen perävaununa toimi Jaikusta ja Googlesta tuttu Jyri Engeström. Roolitus toimi hyvin.

Engeströmin esityksen PowerPoint-diat löytyvät Slidesharesta. Mitään iloa niistä ei tietenkään ole ihmiselle, joka ei ole nähnyt itse presentaatiota.

Vaikka itse tilaisuudet videoidaan kokonaisuudessaan, jostain kummasta syystä TBWA ei jakele ja hyödynnä niitä verkossa. Firman digiyksikkö Diegon blogissa seminaarit sentään mainitaan.

Olen mielenkiinnolla tarkkaillut muutamien myyjien ja keynote-puhujien enenergiatasoa heidän pitämissään presentaatioissa eri vuodenaikoina. Nopeasti havaitsee, kuinka kevätaurinko paistaa läpi esityksen ja milloin taas kaamos painaa hartiat lysyyn.

Energisimmätkään eivät aina säästy tältä. Marraskuun Herätyskokouksessa oli nähtävissä Petteri Kilpinen ns. talvisessa taantumakunnossa. Yleisillä kriteereillä katsottuna innostavana ja energisenä, mutta omilla kriteereillään alavireisenä.

Yleisö ei onneksi tällaista tiedosta – jos ja kun esiintyjä pystyy pitämään oman energisyytensä yleisön energisyyttä korkeammalla. Ja kun valitsee vierailevan tähden niin, ettei hänen energisyytensä rinnalla itse kalpene.

Pimeimpänä vuodenaikana ja laman pohjalla tämän ei pitäisi olla vaikeaa.

Omaa energiatasoaan kannattaa tietoisesti tarkkailla ennen presentaatiota. Pengo siis matkatavarasi läpi edes pikaisesti ja tarkista, löytyykö sieltä esim. jotain tällaista turhaa painolastia:

• En ole oikein syysajan ihmisiä
• Puoliso ei ymmärtänyt minua aamulla
• En kunnolla ehtinyt valmistautua tähän
• Nämä ajat eivät ole meitä varten

Jätä ne työpöydällesi ja lähde ilman lastia liikkeelle. Jos onnistut olemaan muiden edessä iloinen, innostunut ja tohkeissasi, niin anna sen näkyä ja kuulua reilusti.

Hallitsetko presentaation keskeyttävät yllätykset?

Mitä teet, jos promotoimasi tuote aiheuttaa kiusallisen tilanteen kesken presentaatiosi Vaikka yleisö hämmentyy, sinulla ei ole siihen varaa.

Olin lokakuun lopussa katsomassa SIME Helsinki -tapahtuman presentaatioita. SIME on digitaalisuuden luomiin liiketoimintamahdollisuuksiin fokusoitu konferenssitapahtuma. Yleisössä istuu yrittäjiä, johtoporrasta, markkinointi- ja digimediaväkeä sekä toimittajia. Andorran lavalla esiintyi mm. Nokian, Googlen, Activearkin ja Futuricen väkeä.

Päivän vaikuttavimman presentaation piti Nokian Pekka Pohjakallio. Koko esitys oli huolellisesti rakennettu kolmen pointin ympärille. PowerPoint-esityksessä oli jokaisella pointilla oma ikoninsa, joka näkyi kaikissa pointtia laventavissa dioissa. Todella yksinkertainen ja elegantti tapa helpottaa tarinan seuraamista ja ymmärtämistä.

Pohjakallion esityksen aikana tuli kaksi täysin odotettavissa olevaa yllättävää tilannetta: jonkun onnettoman kännykkä lauloi kesken esityksen.

Kännykkäfirman miehenä Pohjakallio olisi voinut punastella. Mutta ei – hänellä oli hihassaan mainio läppä, jolla tilanteen sai käännettyä voitoksi. Sopivan spontaanin oloisesti hän kuittasi tilanteen sanomalla: ”Will the Blackberry-man please leave the building.” Eleganttia vinoilua kilpailijalle parhammillaan.

Samassa tilaisuudessa puhunut British Telecomin CTO Gary Shainberg ei sen sijaan klaarannut kunnialla omaa täysin odotettavissa olevaa yllättävää tilannetta.

Mies avasi presentaationsa esittelemällä ostamaansa Kymera Magic Wand -kauko-ohjainta. Sillä PowerPointia pitäisi voida käskyttää kuin Harry Potter konsanaan. Taikasauva-ohjaimen piti olla hauska yleisöä lämmittävä juttu ja Shainberg aikoi sen avulla vetää läpi koko esityksensä.

Toimiko se? No ei tietenkään. Ei vaikka kuinka viuhtoi ja loitsusi. Shainberg pystyi vain nolona totetaamaan, että kyllä se äsken oli toimi. Niinpä niin. Tämän täysin ennakoitavan vastoinkäymisen olisi voinut taikoa timantiksi ihan pienellä miettimisellä ja valmistautumisella.

Näitä tilanteita tulee takuuvarmasti jokaisen esiintyjän eteen. On esiintyjän vika, jos ne tuntuvat yllättäviltä. Miten itse hoidat esim. seuraavat tilanteet?

• Kuvaa ei saada projisoitua
• Projektori lakkaa toimimasta
• PowerPoint-esitys menee sotkuksi vieraassa koneessa
• Verkkoyhteys katkeaa
• Yleisössä joku kuorsaa
• Äänentoistossa on vikaa
• Ihmisiä poistuu kesken esityksen

Mitä muita odotettavia yllätyksiä olet kohdannut esiintyessäsi?

Mikä saa yleisön kiinnostumaan esityksestäsi?

Harvassa presentaatiossa pelkät pointit ja väittämät ovat niin teräviä, että ne yksistään saavaat yleisön haltioitumaan. Yleisön saa kuitenkin näppeihinsä, kun havainnollistaa näkemyksensä hyvin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvio menee näin: Ensin väität jotain, sitten osoitat väitteesi todeksi.

Itse asian myyminen tapahtuu aina perusteluvaiheessa ja perusteluja on käytännössä vain kahta sorttia:

1. Perustelut, jotka vetoavat oikeaan aivolohkoon eli luovaan puoleemme. Esim. tarina, anekdootti, metafora tai analogia.
2. Perustelut, jotka vetoavat vasempaan aivolohkoon eli loogiseen puoleemme. Esim. tilasto, numero tai auktoriteetteihin nojaaminen.

Ihanteellista on, jos jokaiselle pointilleen pystyy tarvittaessa heittämään perustelut kummastakin ryhmästä.

Viestintäkonsultti Olivia Mitchell on kellottanut suosittujen esiintyjien esityksistä, kuinka paljon he käyttävät aikaa pointtien perusteluun ja havainnollistamiseen. Tässä muutama mielenkiintoinen tulos havainnollistamisen määrästä:

• Malcolm Gladwell 76%
• Seth Godin 67%
• Al Gore 60%

Todella vangitsevat presentoijat käyttävät siis ruhtinaallisen osan esitysajastaan väittämiensä perusteluihin ja havainnollistamiseen.

Ajoittain näkee esityksiä, joissa asia on jo onnistuneesti myyty, mutta lypsäminen sen kun jatkuu. Siksi on hyvä analysoida omia perustelujaan – onko niissä turhaa toistoa? Kahta luovaa todistusta ei yleensä tarvita, eikä kahta loogista. Yksi molempaa sorttia on usein hyvä valinta.

Oletko sinä jo tarkastellut pointtiesi ja perustelujesi suhdetta? Näkyykö yleisössäsi möllöttäviä naamoja? Ehkä pelkkä havainnollistamisen lisääminen saisi sinunkin yleisösi kiinnostumaan asiastasi syvemmin.

Nopsat ajattelijat presentoivat liian nopsasti

Kirkkaan ajatuksen välittämiseen pätee sama sääntö, kuin hyvän vitsin kertomiseen: jos ajoitus on pielessä, juttu lipeää mielestä.

Presentoinnissa yleisin ajoitusongelmien lähde on kiire. Esittäjä yrittää sulloa annetun ajan sisään liian paljon asiaa.

Nopeat ajattelijat sortuvat tähän hyvin usein. Nopea ajattelija ei itse tajua puhuvansa nopeasti. Huomaamattaan hän esittää asiat pikakelauksella yleisölle.

Syy on tässä:

Esittäjän mieleen mahtuu vain yksi asia: se mitä hän puhuu.

Esityksen seuraajan mielessä tilanne on täysin toisenlainen. Siellä esitys saa vain hetkittäin sataprosenttisen huomion.

Siksi se, mikä on esiintyjälle hidasta, on yleisölle sopivaa. Yleisö ei ole tyhmää, sillä on vaan muutakin tekemistä esityksen seuraamisen ohessa.

Idealist Groupia nykyään luotsaava Saku Tuominen on kokenut ja innostava esiintyjä. Pääsin seuraamaan, miten hän lokakuussa esitti kutakuinkin saman presentaation kahdessa eri tilaisuudessa. Ensin Ravistettavaa – Omskakas -kirjan julkkareissa, sitten TEDx-seminaarissa Helsingissä.

Tuomisen esitys oli täynnä kiehtovia anekdooteja ja oivaltavia irtopointteja. Kirjajulkkariyleisön ne pitivät otteessaan ja saivat nauramaan äänekkäästi. Tedissä ne synnyttivät vain pientä hymähtelyä.

Miksi näin?

Siksi että Tedissä Tuominen esitti puolen tunnin asiat vartissa. Yleisö ei ehtinyt nappaamaan kiinni hyvistä ajatuksista.

Kotiin vietävä opetus Tuomisen esityksestä on tämä:

Kun on kiire, sinulla ei ole aikaa kiirehtiä.

Sovita aina esityksesi annettuun aikaan. Älä lisää tempoa, vaan vähennä asioita. Kill your darlings. Then kill some more.

Ei maailmassa nyt kuitenkaan niin älyttömästi ole asioita, jotka on ihan välttämätöntä kertoa.